Helsingin Sanomat otsikolla Seksuaaliseen häirintään puuttuminen on eduskunnassa vaikeaa

Jutussa haastatellan vihreiden entistä kansanedustajaa, Rosa Meriläistä, aiheena eduskunnan tuore tasa-arvoselvitys. Selvityksen mukaan "jopa kymmenet naistyöntekijät olivat kokeneet seksuaalista häirintää. Lähes 40 prosentissa tapauksissa häirintään oli syyllistynyt kansanedustaja." Meriläisen mukaan ongelmasta ei puhuta koska asian esille tuovat naiset pelkäävät joutuvansa "julkisesti riepotelluksi."
"Meriläisen mielestä seksuaalinen ahdistelu on tapa näyttää naiselle hänen oikea paikkansa. Monilla työpaikoilla oletetaan, että on naisen asia ratkaista tilanne niin, ettei kumpikaan osapuoli menetä kasvojaan."

Luvut eivät ole millään lailla uskomattomia. Kukapa ei olisi todistanut tilannetta jossa mies huorittelee naista äänekkäästi tai kommentoi kadulla tämän ulkoisia ominaisuuksia. Ja kuten Meriläinen osuvasti muistutti, "on turha kuvitella, että eduskunta on irrallinen saareke, jossa on vain poikkeuksellisen hyviä ihmisiä." Yllättävämpää, ja myös äärimmäisen harmillista, on sen sijaan se, että yhä tänä päivänä naiset kokevat etteivät voi tulla julkisuuteen näiden asioiden kanssa. Tätä ongelmaa oppii kuitenkin ymmärtämään  kun lukee kansanedustaja Lyly Rajalan kommentteja asian suhteen:

" "Olin kuin puulla päähän lyöty. En ole koskaan havainnut mitään sen tyyppistä eduskunnassa. Ehkä nykyään on naisilta mennyt käsitteet sekaisin", Rajala ihmettelee.

Rajalan mielestä eduskunnassa onkin nykyisin vallalla "ämmäkulttuuri". "Olisi aihetta perustaa sinne miesverkosto, että miehet jotenkin pysyisivät kuviossa mukana."

Rajalan mielestä nykyajan naiset ovat liian herkkähipiäisiä. "

Naisilla menneet käsitteet sekaisin? Tämä harhaluulo ihmetyttää itseäni.
Yhteiskunnassamme on yleisesti ymmärretyt  ja hyväksytyt pelisäännöt. Yksi niistä on ihmisen päätösvalta omaan kehoonsa ja koskemattomuus. Kenelläkään ei ole oikeutta koskea toista ihmistä alueille joita pidetään intiimeinä ilman henkilön suostumusta. Tämä lienee selkeimpiä sääntöjä, takapuolelle läpsiminen on törkeää käytöstä, useimmat ymmärtävät tämän. Myös verbaalinen väkivalta kuten aiemmin mainitsemani huorittelu ja ulkokuoren röyhkeä arvostelu lienee itsestäänselvästi tuomittavaa.
Mutta myös jatkuva, ahdisteluun menevä vihjailu, avoin tuijottaminen, "tytöttely", on kaikki asialliseen työyhteisöön kuulumatonta toimintaa.
Asia, jonka pitäisi olla itsestäänselvää, mutta joka ei kaikille tunnu sitä olevan.

Ämmäkulttuuri? Mitä Rajala tällä tarkoittaa? Ainahan eduskunnassa on ollut miesten kerhoja ja "äijäkulttuuria", miksei naisilla saisi olla omaa "ämmäkulttuuriaan"? Ja mitä tämä "ämmäkulttuuri" on?
Naisia jotka tukevat toisiaan? Naisia jotka puolustavat oikeuksiaan?
Sillä itse olen tullut siihen tulokseen, että kun puhutaan tästä "ämmäkulttuurista" niin tarkoitetaan joko kritisoida edellä mainittuja asioita (joissa en tosiaankaan itse löydä mitään kritisoitavaa; onko tasa-arvo ja naisten vahvuus joillekkin miehille uhka?)tai mennään taas "feministimafian" puolelle.
"Feministimafia" taas on naurettavuudessaan ja epäuskottavuudessan samaa luokkaa kuin kaikki muutkin perinteiset salaliittoreoriat. Feministit hallitsevat maatamme ja alistavat miehiä.
He ovat vallassa kaikkialla ja vääristelevät tutkimustuloksia.
Ja uskokaa tai älkää, mutta Suomessa on miehiä jotka ovat vakuuttuneita miesten asemasta alistettuna sukupuolena. Heistä saatan kirjoittaa myöhemmin.

Miesverkostoja eduskunnassa lienee tarpeeksi.

Ja nyt tulee Rajan neronleimaus.

" "Nykyisin määrätyt asiat ovat rasistisia ja loukkaavia. 1950-luvulla syntynyt ei koe niitä tänäkään päivänä loukkaavaksi. Ehkä se on sukupolvikysymys", Rajala arvelee. "

Voin hyvin kuvitella että 50-luvulla seksuaalista häirintää pidettiin normaalina. Mutta miten ihmeessä tällä voi perustella nykyisiä asenteita? Eikö edustaja Rajala ole itse kymmenien vuosien aikana nykyaikaistunut asenteiltaan? Olen onnellinen että naisen asema on parantunut niin paljon niinkin lyhyessä ajassa enkä tahdo takaisin 50-luvulle.

__________________________

Helsingin Sanomien keskustelupalsta onkin mielenkiintoinen paikka. Muistan kirjoitelleeni sinne aikoinaan, mutta jostain syystä palstan taso romahti ja on pysynyt heikkona. Suomi24- ilmiö näkyy kun ihmiset voivat kirjoittaa mitä vain rekisteröimättömän nimimerkin takaa.
Poimin muutamia käsittämättömimpiä kommentteja mitä aiheen keskustelusta löytyi.

Nimimerkki Etiikka esiin avaa keskustelun, katso kommenttini "feministimafia- teorian" uskottavuudesta:
" Lähinnähän kyseessä on ilmiselvästi koko asian älytön paisuttelu ja feministien sensaatiohakuinen julkisuuskampanja.
Tuon eduskunnan "tutkimuksen" tuloksiakin oltiin selvästi vääristelty, että saadaan asia näyttämään siltä, että asia olisi todellinen ongelma eduskunnassa."

AP:n kommentti:

" Näyttäis vahvasti siltä, että jotkut ovat jääneet paitsi ja vaille nipistelyä ja "hävyttömiä" ehdotuksia ja tästä syystä lähteneet kuten poliitikoilla on tapana epäsuorasti ajamaan asiaansa."

Läppävikainen turvautuu vanhaan kunnon "seksikkäästi pukeutuva nainen saa syyttää itseään jos tulee raiskatuksi"-teoriaan:
"Hienoa, että asiantuntijaksi oli Hesarissa valittu taas kaikissa medioissa esiintyvä Rosa Meriläinen, joka voisi tässä asiassa katsoa peiliin. Roiskeläpät ja rintanapit viittaavat kyllä paitsi huonoon makuun ja arvostelukyvyn täydelliseen puuttumiseen myös miesten seksuaaliseen häirintään. Sitä saa, mitä tilaa."

Katseen kestävä nainen jatkaa samalla linjalla:
"Tuntuu kyllä että tämä naisten valittaminen menee aivan liiallisuuksiin, sinäkin Jutta kerrot että pidät päälläsi vielä provosoivia vaatteita..siis aivan tietoisesti, eli "kerjäät" oikein niitä katseita kaiken muunkin päälle, ja sitten valitat!
Häirintää toki esiintyy, mutta pitäisi olla mielestäni Marilyn Monroe ketä jahdataan joka päivä, ajatelkaa naiset jotain muutakin välillä kuin omaa itseänne kuinka olette "palvonnan" kohteena joka päivä koska luulotautisuuskaan ei ole hyväksi!"

Nainen Heinävedeltä, en ole kanssasisaresi:
"Myönnetään, hyvät kanssasisaret, se, että me naiset teemme kaikkemme, että olisimme mahdollisimman viehättäviä ja puoleensavetäviä vastakkaisen sukupuolen silmissä. Kun sitten miesten seksuaalinen kiinnostus ei olekaan aivan toivomamme mukaista, nimitämme sitä seksuaaliseksi häirinnäksi."