Taloussanomissa otsikolla "Nuoret viittaavat kintaalla eettisyydelle"

"21.1. 15:40 Nuoret ja pääkaupunkiseudulla asuvat suhtautuvat tuotteiden eettisyyteen usein välinpitämättömämmin kuin muut.

...

Alle 25-vuotiaat ovat esimerkiksi kaikkein nihkeimpiä boikotoimaan yrityksiä, joiden toiminnan on mediassa kerrottu olevan epäeettistä. Nuoret ovat myös muita hanakampia ostamaan mieluisan tuotteen miettimättä tuotannon mahdollisia epäkohtia.

...

Vain 14 prosenttia tutkimukseen vastanneista oli jättänyt ostamatta jonkin tuotteen ympäristösyistä ja 16 prosenttia eettisistä syistä.

...

Hänen mukaansa kuluttajat haluavat yritysten tekevän työn heidän puolestaan eli odottavat vastuullisuutta yrityksiltä.

Myös ympäristöjärjestö Dodon perustaja ja ajatushautomo Demoksen tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen uskoo, että ihmiset odottavat jonkinlaista johtajuutta. Omilla teoilla ei uskota olevan paljon merkitystä.

– Haastaisin kaupan toimijoita mukaan tarjoamaan vastuullisia tuotteita."

Uutinen ei sinänsä yllätä. Vaikka mahdollisuuksista vaikuttaa kuluttajana keskustellaan säännöllisesti, tyypillinen suomalainen kuluttaja ei juurikaan mieti valintojensa eettisyyttä.

Syitä on useita.
Kuten tutkimuksesta käy ilmi, varakkaat ja korkeasti koulutetut miettivät ostoksiaan enemmän kuin köyhemmät ja vähemmän koulutetut. Tässä ilmenee (itsestäänselvä) ero kulutuksen mahdollisuuksissa ja tiedon määrässä. Miten vähemmän rahaa käytettävissä, sitä suurempi merkitys tuoteen hinnalla on. Ja koska laadunvalvonnan ja toimivan kilpailun takia tuotteiden laatuerot voivat olla mitättömiä (esim. elintarvikkeissa), voi pienikin hintaero olla ratkaiseva.

Tiedottaminen tuotteiden alkuperästä on yhä puutteellista. Eettisyydellä markkinoivat merkit tuovat sen selkeästi esille, muut tyytyvät olemaan hiljaa. Luurankoja varmasti löytyy monesta kaapista. Samaan aikaan eettisten tuotteiden valikoima on suppea, joskin laajenemaan päin (kiitos suosion lisääntymisen).

Yleinen asenneilmapiiri ei kannusta välittämään sen kummemmin naapurista kuin kehitysmaiden lapsistakaan. Kvartaalikulttuuri pyrkii nopeisiin voittoihin ja ruokkii sitten ihmisen luontaisia piirteitä, ahneutta sekä kärsimättömyyttä. Kirkosta ja uskonnosta etääntyminen vahvistaa tätä pysymättömyyden filosofiaa, enää ei ole tarvetta pedata taivaspaikkaa hyvien tekojen avulla. Ahneus ei enää olekkaan kuolemansynti vaan menestyjän merkki.
Onnea ja ihmisarvoa mitataan rahalla ja nimikkeillä. Vanhemmat tekevät säännöllistä ylityötä ja ostavat lapsilleen tavaroita, jo päiväkodeissa lapset jaotellaan ulkoisten tekijöiden mukaan. Inhimillisille arvoille ei enää ole sijaa, vanhemmilla ei ole aikaa istua lastensa kanssa puhumassa siitä mikä on oikein ja väärin ja mitä onni on.
Kukaan ei halua luopua mistään sillä tähän kaikkeen on totuttu ja tuohan materiaali mukavuutta ja hupia. Pelätään myös jälkeenjäämistä, jos jään lasteni kanssa kotiin, putoanko työelämästä, tuleeko minusta epäonnistuja?

Barrikaadeille nouseminen ei ole muodikasta. 70-luku on kaukana menneisyydessä ja se on pölyttynyt yhdessä vasemmistolaisuuden kanssa. Oikeiston nousu merkitsee kansalaisten luottamuksen kasvua vallitsevaan talousjärjestelmään. Pahimmillaan tämä aiheuttaa ihmisissä sokeaa uskoa ja passivoitumista. Ajatellaan, että kapitalismi kyllä pitää huolen itsestään. Kansalaisliikkeet ja mielenilmaukset eivät sovi yksilön vastuutta korostavaan oikeistolaisuuteen. Trendikkäästi ollaan kyllä sitä mieltä että lapsityövoima on väärin, mutta teoilla tätä ei osoiteta.

Loppujen lopuksi kaiken vaikuttamisen suurimpia ongelmia lienee ajattelumalli "yhdellä ei ole merkitystä". "Miksi äänestäisin, ei sillä ole kuitenkaan väliä." "En jaksa kierrättää kun ei kukaan muukaan". On aivan totta, ettei yksi ihminen näe tällaisia valintoja tehdessään konkreettista ja välitöntä hyötyä. Siksi olisikin tärkeää, että eettisyydestä tulisi yksilölle henkisesti palkitsevaa toimintaa.


Itse en voi kehua ostosteni eettisyydellä. Perheessäni kierrätetään itsestäänselvyytenä ja tulen jatkamaan sitä myös omassa asunnossani. Tuotteissa valitsen pitkälti hinnan perusteella, syynä on rahan niukkuus.Ostan paljon käytettynä (suosittellen lämpimästi kirpputoreihin tutustumista kaikille) ja kuljen matkani käytännössä aina joko jalan, pyörällä tai linja-autolla. Perheelläni on auto, mutta sitä käytetään pääsääntöisesti työmatkoihin ja kaupassakäyntiin. Pyrin valitsemaan kotimaista, luomua ja Reilun Kaupan tuotteita mahdollisuuksien mukaan. Turkiksia en käytä sillä vastustan eläinten tappamista pelkän turkin vuoksi. Nahkatuotteita valmistettaessa sentään hyödynnetään "koko" eläin. En koskaan heitä roskia maahan. Meikeissäni suosin eläintestaamattomia, tosin en tunne tämänhetkistä lakia, enkä ole varma voiko Suomessa ostaa eläintestattua kosmetiikka (olettaisin kuitenkin että voi). McDonaldsia aloin boikotoida vuosia sitten, helppo boikotti kun en pahemmin puljun tarjonnasta välitä. En anna koskaan rahaa keräyksiin sillä en usko rahojen päätyvän sinne minne pitäisi, saati olevan tehokas ratkaisu ongelmiin. Olin kasvissyöjä mutta lopetin, edelleenkään en lihasta välitä (pahaa, uskokaa pois). Ostan vapaankanan munia, tosin en ole vakuuttunut niiden paremmuudesta.

Luen myös itseni melko oikeistolaiseksi, olen ateisti ja varsin materialistinen ihminen. Yritän olla parempi ihminen.